Mmm, kiva nähdä tämä threadi
*verryttelee sormiaan ja varoittaa muita taas yhdestä ylipitkästä postauksesta* Katsotaanpas:
*Edellämainittuja
Tao Tao ja muut sen naiskertojaäänen juontamat ohjelmat oli kivoja. Kapteeni Planeetasta pidin. Smurffeja näin viimeksi sen verran pienenä, etten muista enää paljon muuta kuin tunnarin. Peukaloisen retket oli loistava, ja siitä on jäänyt paljon muistoja ja hiukan verran oheistavaraa (satulehtisiä seikkailuista, Peukaloinen-sarjislehden numeroita, Peukaloinen-taskukirja).
"Olipa kerran elämä" ja "... ihminen" ovat tuttuja, mutta "...Amerikka" ei. Kaksi edellistä olivat kivoja, mitäs sitä muutakaan sanoisi. Sandokan oli jees, en muista paljon muuta kuin että tykkäsin vihreästä papukaijasta sarjassa. "Maailman ympäri 80 päivässä" ja "Matka maan keskipisteeseen" oli niinikään pakko aina nähdä. Sitten taisi olla jokin sukellusseikkailukin jonka nimessä mainittiin kapteeni Nemo, mutta sitä en paljonkaan nähnyt. Vili Vilperikin oli ihan mukava katsoa.
Jacky-karhu on totaalisen tuntematon, Maija Mehiläistä muistan nähneeni vain sarjakuvana ja Casperista en muista enää mitään. Barbababoja luin kuvakirjoina, mutten ole edes tiennyt piirrettyversiosta. "Liisa ihmemaassa" myös tuntematon sarja. My Little Poneja katsoin silloin tällöin.
*Parit Disney-piirretyt: Varjo-Ankka, Bonkers (Kahjo-Katti), Timon & Pumba, Ankronikka (engl.dubb.), Tikun ja Takun pelastuspartio
Muistaakseni Bonkers oli Disney-hahmo, mutta en ole ihan varma.
Disney-piirretyt oli niitä, mitä odotin lauantaiaamuisin kaikkein eniten ja mitä en tahtonut missata. Tosin T&P show'n ekan tulemisen aikaan yritin päästä irti lapsellisuudesta ja piirretyistä, ja siksi missasin suuren osan jaksoista. Sitten kun se julkaistiin uuden kerran, unohdin melkein järjestään joka jakson.
Ai niin, ja joskus oli vielä ohjelma Pilipalipilotit, jonka hahmot näytti Viidakkokirjan elukoilta. En kuitenkaan muista siitä enää yhtään mitään.
*Kaukametsän pakolaiset
Inhosin sarjaa, mutta katsoin silti. Etenkin sarjan ja eläinten matkan alkupäässä eläimiä kuoli vähän joka jaksossa. Fasaanit metsästettiin, siilet joutui auton alle ja hiiret/myyrät lepinkäisen saaliiksi (lepinkäiset ovat ainoita inhoamistani linnuista nimenomaan Kaukametsän pakolaisten yhden jakson vuoksi). Sarja oli kurjaa katsottavaa, kun eläimet kärsivät jatkuvasti tappioita.
Se mistä pidin sarjassa, oli ihan kivannäköiset eläinanimaatiot ja eläinkeskeisyys. Pitemmän päälle sarjassa syntyi myös kiinnostavaa tarinaa; jonkinlainen lasten "Kauniit ja rohkeat".
Alussahan eläinten ongelmiin kuului Valkopeuran puiston löytäminen, sitten se että puna- ja sinikettujen (?) välillä oli jotain kilpailua (jolloin sarjassa alettiin keskittyä ihan liikaa kettuihin, ja kyllästyin liian suureen kettupoppooseen). Valkopeuran puistosta muistan, että siellä oli jokin rottaongelma sarjan lopussa. Ja sarjan ihan vimppaan jaksoon oli laitettu muistelmapätkiä sarjan alusta; oli jännä nähdä miten paljon animaatio oli muuttunut ilman että oli huomannut mitään.
*Alfred J. Kwak
Minulla on vieläkin nippu nauhoituksia tallella. Ei ole vaan raaskittu koskaan nauhoittaa päälle, ja sitten ne jäävät homehtumaan videohyllylle.
Minulla vahvimpia muistoja sarjasta ovat ne pari synkintä tapausta. Kerran Alfred joutui Korpin kanssa kaivoon, ja pahis Karski-Katti yritti huijata niitä ja syödä ne (kyseisessä jaksossa tuli muuten ilmi, että Korppi on katkera siitä, että hän ei varsinaisesti ole korppi, vaan hänen äitinsä on mustarastas. Siksi hän joutui maalaamaan muuten keltaista nokkaansa korppimaisen mustaksi.)
Toinen vahvasti mieleenjäänyt juttu on juuri se, kun harakka varastaa kuninkaan smaragdin ja Alfred joutuu tyrmään. Se oli kolkkoa. Ja se kolmas on melko luonnollisesti Alfredin vanhempien ja sisarusten kuolema auton alle.
Mikään noista jaksoista ei ilmeisesti enää ole minulla missään tallessa, mutta joukko muita jaksoja on. Lisäksi on tallella sellainen tarrakirja, jossa vielä kerrotaan Alfredin tarina. Siihenhän kuului myöhemmin mm. ruskeahöyheninen Iiris, joka oli paennut Alfredin kotialueille rotusorron kohteeksi joutumisen vuoksi.
*Turtlesit
Ou jea! Suosikkini oli Leonardo, koska hänellä oli sininen huivi ja sininen on lempivärini. Muistaakseni hahmoilla ei ihmeemmin persoonallisuuksia ollut muuten, kuin että Michelangelo (oranssi huivi) oli joukon törttöilijä.<br>Muistaako kukaan piirretyssä ilmestyneet Silppurin pahiskaverit? Yritin kerran pohtia että minkä nimisiä ne mutanttisarvikuono ja -villisika olivat, mutten millään muistanut.
Tämä Turtlesien uusi tuleminen viime aikoina ei ole minua sytyttänyt. Hahmot näyttävät "julmemmilta", ja jollain lailla sokeilta, kun niillä ei ole pupilleja.
*Spiderman
...tai no, lapsena kutsuin Spideyta "Hämähäkkimieheksi" kuten tekstityksissä luki, ja olin järkyttynyt nähdessäni joskus sarjan uusintakierroksella käytettävän nimeä "Spiderman". Mutta nykyään kutsun Spidermaniksi.
Spiderman nyt vaan on cool. *tahtoo nähdä Spiderman 2:n ja nyt-tasan-just-heti!* Parasta oli kai niiden herjojen heittely taistelun lomassa.
*Muumit
Muumeja ei ole sanottu vielä? Oho.
Muumithan kaikki varmaan tietää. En koskaan lukenut Muumi-kirjoja tai -sarjakuvia enkä syventynyt Tove Janssonin muumeihin, mutta japanilaistekoista piirrettyä töllötin ahkerasti. Hattivatit oli pelottavia, ja etenkin mörkö (Muumien mörköhän on The Ainoa ja Oikea Mörkö). Sarjan alkupuolelta on muistissa vahvimmin viidakkoseikkailu, tiikerit, käärme ynnämuut (koska ne ovat - yllätys yllätys - edelleen tallessa nauhalla). Inhosin jaksoa, jossa Niiskuneiti saa muistinmenetyksen ja luulee olevansa prinsessa; se oli ärsyttävä.
Jossain vaiheessa myöhemmin sarjassa taidettiin nähdä jotain ihmeen esi-isiä, mutta silloin en enää katsonut sitä.<br>
*Kylli-täti
Kylli-tädillä ei tainnut olla mitään vakio-ohjelmaa, vaan häntä näytettiin satunnaisesti? En ole ihan varma. No, kuitenkin. Ainakin jouluisin hänen joulusatuaan näytettiin usein. Minusta on jotenkin mukavaa katsella kun joku piirtää ja teos muodostuu osa osalta silmien edessä. Kylli-täti oli kiva.
*Pörri-orava
En muista sarjan virallista nimeä. Kyseessä oli japanilainen animaatio Pörri-nimisestä oravasta, jolla oli tyttöystävä Hopeaturkki (tai mikä olikaan) ja seikkaili sitten metsässä jotain. Yksi jakso tätäkin nauhalla edelleen.
*Muskettikoirat
Tästä ohjelmasta on parhaiten jäänyt mieleen tunnari. D'Artagnan muistaakseni näytti aika paljon Tenavien Ressulta, mutta muiden muskettikoirien ulkonäköä en muista ollenkaan. Pidin sarjasta todella paljon, mutta jostain syystä siitä ei jäänyt paljon muistikuvia mieleen.
*Eevokit
...joista nykyään käytän nimeä Ewoks. Oli ihan jees. Sain jossain vaiheessa CD:llä joukon jaksoja eräiltä Star Wars -porukoilta, ja kyllä sitä "ihan okei" oli katsoa. Ikävää oli, että hahmojen persoonallisuudet ja roolit muuttuivat toisella tuotantokaudella, samoin kuin väritykset.
*Prätkähiiret
Ei omia suosikkejani. Inhosin tätä ohjelmaa, en muista enää miksi. Mutta muille se tuntui kelpaavan kuin puuro hullujenhuoneella.
Kun muuten JessKat kertoi kuinka hänen mielestään ihmissusismurffi oli pelottava juttu ja tuntui aika rankalta, niin tuli mieleen pari sekalaista muistoa pelottavista lastenohjelmista.
Minulle on jäänyt mieleen, kun Turtleseissa joku tiedemies nimeltä Baxter joutui vahingossa jättiläismikroaaltouunin näköiseen keksintöönsä loukkuun kärpäsen kanssa, ja hänestä tuli semmoinen ihmis-kärpäs-mutantti. Minusta se on kamalimpia asioita mitä olen koskaan nähnyt. Baxter oli todella onneton mutantiksi muuttumisen jälkeen, ja minun kävi sääliksi tyyppiä. Ja katsottuani Spidermania sekä Turtleseita jonkin aikaa, aloin joskus luulla että ihmiset voivat tuosta vain tahtomattaan muuttua samanlaisiksi mutanteiksi kuin noissa sarjoissa. Se ajatus pelotti minua.
Ja toinen, täysin sekalainen ja irrallinen, mutta lastenohjelmien pelottavuuteen liittyvä juttu. Mutanttien ohella toinen minua älyttömästi pelottanut, TV:stä näkemäni juttu oli Pupu Tupuna -seikkailussa. Yhden Pupu Tupuna -kuvakirjan kuvia näytettiin TV:ssä ja luettiin tarinaa. Eräässä kuvassa Pupu oli kai mennyt katolle ja sitten tipahtanut savupiippua pitkin alas. Minusta kuva, jossa Pupu nökötti hiilenmustassa takassa ja oli värjäytynyt täysin mustaksi, oli hirveän pelottava.
En muista kuinka vanha olin tuota säikkyessäni. Muistan menneeni sohvan taakse piiloon ettei tarvitsisi nähdä tuota kohtausta.
Hmhmm hetkinen, tipuin kai kärryiltä. Dubbaamaton = ei-dubattu. Ei-dubbaamaton = ei ei-dubattu = dubattu?
Meinaatko ehkä "suomeksi dubbaamaton", Talfasi? Omasta mielestäni ainakin se enkunkielinen versio oli parempi, ja suomenkielinen oli pelkkää kärsimystä (etenkin ankanpoikien äänet).