|
Post by Mohatu on Dec 7, 2004 14:48:48 GMT 2
Hui Mohatu toi sun puristuksiin jääminen kuullostaa kauheelta! Eikä noi muutkaan kivoilta... Miten se peurakolari? Kerro lisää, jos haluut. Isän ammatissa eli rekkakuskina on yllättävän paljon erilaisia vaaroja. meinasin jäädä puristuksiin kun piti mennä kiinnittämään perävaunun vetoaisa kiinni autoon (mitä en enään koskaan aio tehdä). Ohjasin vetoaisan sillain että se menisi vetokoukkuun, mutta se lipesi vahingossa ohi. Ja auto lähti peruuttamaan. Mutta kun Isä huomasi ettei se tarttunutkaan hän pysäytti auton, ja siellä olin auton, ja vaunun välissä, ja se oli hiuskarvan varassa ettän puristunut hengiltä. Tämä tapahtui Rauman paperisatamassa. Se peurakolari taasen oli lähellä kun oltiin kotimatkalla Turun satamasta Tampereelle. Urjalan kohdalla tienpenkasta hyppäsi peura tielle, ja Isä painoi jarrut, ja torven pohjaan. Auto lähti heittelemään tiellä, mutta ei kuitenkaan päätynyt ojaan, Se oli jo todellinen läheltä piti tilanne. Kahta viikkoa myöhemmin kaverini oli samalla tiellä peurakolarissa, mutta mitään pahempaa ei kaverin perheelle sattunut. Tuosta isän ammatista viellä sen vähän olen mukana paljon vain, ja ainoastaan siksi että näkee uusia paikkoja, ja isä maksaa pikkuisen kun lähden apupojaksi. olen ollut mukana: Saksassa ,Ranskassa ,Hollannissa, Englannissa, Norjassa, Ruotsissa, Virossa, ja Tanskassa. Kotimaan kohteista: Utsjoki, Oulu, Seinäjoki, Helsinki, Lappeenranta, Turku, Lahti... äst en jaksa luetella kaikkia olen käynyt varmaan melkein, joka puolella suomea. Mutta todella usein käyn näissä Paikoissa aina kesäisin: Rauman satama Raumalla. Nesteen öljyjalostamot Porvoossa. Sekä Limsatukussa Jyväskylässä (Mistä voi otta ilmaseks limsaa niin paljon kun jaksaa kantaa). (Anteeksi että poikkesin pahasti aiheesta halusin vain selvittää miksi kuljen mukana jos siinä kuitenkin meinaa kuolla.) Otan osaa Shenzi . Multa on kuollut isovanhempia nyt vuosittain. Kesällä 2002 kuoli Isoisäni, joka ei ollut biologisesti isoisäni,(sain kuulla asiasta viimevuoden juhannuksena äidiltäni) mutta kuitenkin hyvin läheinen. Kävin hänen kanssaan usein kalassa, ja hän opetti kuinka korjataan autoja. Taito joka miehellä on hyvä olla. Hän kuoli syöpään. Toinen Iso-äiti kuoli kesällä 2003. Hän oli rakkain isovanhemmistani. Oli aina jouluna meillä. Tulee taasen ankea joulu ilman mummia. . Mummi kuoli korkeeaan kuumeeseen. Sitten toinen iso-isä kuoli tänä kesänä 2004 melkein heti 77 vuotta täytettyään. Hän ei ollut niin läheinen, mutta silti oli kovin mukava ihminen. Toivottavasti ette nukahtanut kesken lukemisen.
|
|
|
Post by Puffy on Dec 7, 2004 19:21:31 GMT 2
Multa kuoli eka mummo, kun olin viiden. Olin onneksi niin pieni, etten tajunnut kuolemaa. Ukki kuoli kun olin kahdeksan. Ukki oli tosi rakas mulle ja hänen luonaan oli aina kiva olla ja oli kivaa kun ukki tuli meille. Ukin kanssa nimettiin keinuheppani. Kanini Roosa kuoli pari kuukautta ukkia myöhemmin. Löysin Rosan tukehtuneena huoneestani. Niin, Sandra kuoli alkusyksystä 2003. Erittäin rakas ystävä. Sandran kuolema on ollut kaikista rankin, sillä muiden rakkaiden kuoleman kohdalla olen ollut sen verran nuori, että olen surrut vähän aikaa ja jatkanut sitten elämä [Täti ehkä vähän eri juttu]. Sandran kuoleman jälkeen saatoin kesken huoneen siivouksen vain istahtaa sängylle ja purskahtaa itkuun. Itkin hiljaa 5 min ja jatkoin siivoamista. Sandran kuoleman aikoihin itkin itseni uneen noin kuukauden ajan. Harmittaa, etten koskaan sanonut Sandralle, kuinka paljon hänestä välitän. Ja kun Sandra kertoi olevansa taas sairas, kerroin että tädillänikin on syöpä ja hän sanoi: "Voi ei... kamalaa. Mä oon tosi pahoillani." Ihmisen, joka juuri itse kokenut monen vuoden syövän ja on joutumassa kokemaan kaiken uudestaan, täytyy omistaa suuri sydän kykeäkseen sanomaan noin. On niin kamala ikävä.... Täti kuoli jouluaattona 2003. Tulee ontto tunne nykyään sedän luona vieraillessa, kun täti ei ole enää siellä.<br> Okei tämä kuuluisi paremmin Kokemus-topicin puolelle, joten törkeästi pistän saman sinne.
|
|
|
Post by Shenzi88 on Dec 9, 2004 6:40:45 GMT 2
Voi otan osaa Puffy ja Mohatu Läheisten kuolema on ihan kaameeta. Oli se läheinen sitten sukulainen tai ystävä.
|
|
tsunami
Pride Member
THE TRUTH IS OUT THERE...
Posts: 74
|
Post by tsunami on Dec 11, 2004 14:36:06 GMT 2
Mua kiusattiin koko ala- ja yläaste. Aina haukuttiin läskiksi ja rumaksi ja ties miksi. Pojat sylki päälle, haukkui mua jatkuvasti läskiksi/rumaksi, sanoivat, ettei kukaan koskaan halua mua ja saivat mut toivomaan kuolemaa. Ja sairastuin sitten melkein anoreksiaankin kun aloin laihuttamaan... Ranteita viiltelin ja itkin jatkuvasti ja olin ihan masentunu.
Edelleen itsetunto pakkasen puolella, pidän itteäni edelleen läskinä ja rumana, ja tiedän, ettei kukaan voi musta koskaan tykätä. Luvassa siis yksinäinen elämä. Sen olen jo hyväksynyt.
|
|
|
Post by JambaB on Dec 11, 2004 22:15:06 GMT 2
Edelleen itsetunto pakkasen puolella, pidän itteäni edelleen läskinä ja rumana, ja tiedän, ettei kukaan voi musta koskaan tykätä. Luvassa siis yksinäinen elämä. Sen olen jo hyväksynyt. Huoh harmillista tuo on juuri syy miksi koulukiusaus pitäisi kieltää lailla. Uskallan epäillä tuota yksinäinen elämä juttua kunhan vain saat tuon itsetuntosi jotenkin nouemaan sinne plussan puolelle niin uskallat myös luoda uusia kontakteja ja sitä kautta uusia ystäviä ja he varmasti pitävät sinusta. Eivätkä muut ole mitenkään parempia ihmisiä kuin sinä
|
|
|
Post by katikat on Dec 12, 2004 8:43:36 GMT 2
Edelleen itsetunto pakkasen puolella, pidän itteäni edelleen läskinä ja rumana, ja tiedän, ettei kukaan voi musta koskaan tykätä. Luvassa siis yksinäinen elämä. Sen olen jo hyväksynyt. kannatan Jamban potsaamaa; eli kunhan itsetunto nousee enemän ja uskallat luottaa itseesi niin muutkin huomaavat, miten kiva ihminen olet. Itseasiassa itsellänikin on ollut jo kauan itsetunto nollassa (koko yläasteen ajan) ja vielä tänäkin päivänä saattaa olla päiviä, jolloin ryven itsesäälissä, mutta yläaste aika oli pahinta, silloin uskoin, ettei kukaan huolisi mua mihinkään, ettei kukaan poika voisi ikinä kiinnostua musta, mutta se sellainen kuuluu nuoruuteen, pahinta on, jos semmoinen "itseluottamus sirpaleina" tunne alkaa aikuis iässä, kuten mulla Toivon että pääset sen ylitse Uskallan epäillä tuota yksinäinen elämä juttua kunhan vain saat tuon itsetuntosi jotenkin nouemaan sinne plussan puolelle niin uskallat myös luoda uusia kontakteja ja sitä kautta uusia ystäviä ja he varmasti pitävät sinusta. Eivätkä muut ole mitenkään parempia ihmisiä kuin sinä kannatan tuota, sillä se on ihan totta joka sana
|
|
|
Post by Shenzi88 on Dec 13, 2004 6:50:08 GMT 2
Mua kiusattiin koko ala- ja yläaste. Aina haukuttiin läskiksi ja rumaksi ja ties miksi. Pojat sylki päälle, haukkui mua jatkuvasti läskiksi/rumaksi, sanoivat, ettei kukaan koskaan halua mua ja saivat mut toivomaan kuolemaa. Ja sairastuin sitten melkein anoreksiaankin kun aloin laihuttamaan... Ranteita viiltelin ja itkin jatkuvasti ja olin ihan masentunu. Edelleen itsetunto pakkasen puolella, pidän itteäni edelleen läskinä ja rumana, ja tiedän, ettei kukaan voi musta koskaan tykätä. Luvassa siis yksinäinen elämä. Sen olen jo hyväksynyt. *Halaa tsunamia tiukasti*Kyllä sustakin tykätään. Anna itseluottamuksesi nousta ja haistata kiusaajille pitkät paskat. Kyllä mäkin oon joskus ja vielä nytkin olin tässä pari kolme päivää sitten sitä mieltä ettei kukaan vois musta kiinostua tai pitää mua kauniina sanalla sanoen pidin itteeni aika rumana mutta sitten satuin kuunteleen yheltä levyltä ainakin ittelleni vanhan tutun lastenlaulun jossa sanottiin "Joku on kaunis niin kuin primadonna, Miss Universum tai joku muu. Mutta kauniimpi voi olla vaikka rupikonna kun sydän on lämmin ja iloinen suu. " Eli toisin sanonen vaikka olisit minkä näköinen et ole ruma jos vaan jaksat olla positiivisella mielellä ja hymyillä ja olla ystävällinen ja auttavinen ja iloinen. Vaan ne jotka sanovat sinua rumaksi ovat väärässä ja niillä itsellään ei varmastikkaan ole itsetunto kovin korkealla ja ne yrittää vaan pönkittää kehnoo imagoonsa kiusaamalla sua koska ne uskoo että sua on helppo kiusata. Mutta ne on ihan vuoren varmasti samaa lajia ku muutkin kiusaajat. Eli ne uskaltaa potkii vaan valmiiks maassa makaavaa. Nouse ylös ja sano niille suorat sanat niin johan loppuu kiusaaminen ja vaikka ne jatkaiski päänäsä aukomista niin se on sitten jo niin toivottoman kuulosta että ei sitä voi ottaa tosissaan ja kun kerran sanot niille takasin oikeen kunnolla niin seuraava kerta onkin jo huomattavasti helpompi. Rohkeutta yhdyn muuten sata prosenttisesti noihin JambaB:n ja Puffyn postauksiin ja olen samaa mieltä heidän kanssaan.
|
|
|
Post by Ilu on Dec 13, 2004 14:19:36 GMT 2
Muistakaa, että loppujen lopuksi kauneus on vain illuusiota. Jos ei auta, tiedä, että aina on olemassa uskontoja ja kansoja, jossa pulleat ja muut vähäarvoiset ovat ihannoituja. Itse olen myös kokenut aallonpohjia ennen, mutta nykyään sitä vain porskutetaan eteenpäin muiden ihmisten mielipiteistä välittämättä.
|
|
tsunami
Pride Member
THE TRUTH IS OUT THERE...
Posts: 74
|
Post by tsunami on Dec 16, 2004 21:24:21 GMT 2
Kiitosta vaan kaikille, lämmittää vanhan sydäntä Ei vaan, nyt on oikeesti ollu jo jonkun aikaa sellanen "hällä väliä" -meininki päällä. Ei jaksa kiinnostaa, että huoliiko mua kukaan koskaan. En mä tartte ketään. Ihmiset on kumminkin vaan ilkeitä ja typeriä, ehkä se on jokatapauksessa parempi vaan olla yksin... Eikä ainakaan tartte olla aina hehkeä jonkun helvatan miehen takia ;D
|
|
|
Post by katikat on Dec 17, 2004 9:33:29 GMT 2
Niin, miehet osaa olla paskiaisia (anteeksi vain priden miespuoliset urokset )
|
|
|
Post by Shenzi88 on Dec 18, 2004 8:55:17 GMT 2
Niin kai juu. Osaahan ne jotkut jätkät olla välillä aikamoisia paskiaisia . Mutta se ei todellakaan koske kaikkia. Ei ainakkaan tän foorumin jätkät tunnu olevan samanlaisia ku jotkut niistä jätkistä joihin ole elämäni aikana törmännyt. Mutta tunnen toki myös reilujakin jätkiä joita löytyy suvusta ja vähän sen ulkopuoleltakin. Onneksi niin, ei sitten tartte hävetä esimerkiksi oman veljensä ja/tai serkkujensa takia .
|
|
|
Post by Mohatu on Dec 18, 2004 15:58:33 GMT 2
Niin, miehet osaa olla paskiaisia (anteeksi vain priden miespuoliset urokset ) Saat anteeksi.
|
|
|
Post by Talfasi on Dec 21, 2004 13:37:12 GMT 2
Niin kai juu. Osaahan ne jotkut jätkät olla välillä aikamoisia paskiaisia . Tottakai, tottakai. Meissä on kyllä vikamme aina joissain määrin, mutta onneksi tytöt rulettavat ihan supreme koko ajan. *virn*
|
|
|
Post by Nafisa on Nov 20, 2012 16:59:38 GMT 2
Voi että... Vihaan kiusaamista todellakin ja yritän auttaa aina kiusattuja jollain tapaa. Meidän luokalla on yksi tyyppi, joka viilteli itseään kiusaamisen takia, sillä oli niin paha olo. Ja sitten senkin jälkeen se sai vain haukkuja niskaansa, kuulemma kerjäsi vain huomiota moisella.
Minua alkoi säälittää kaverini, joten juttelin asiasta koulukuraattorille ja onneksi kaikki on toivon mukaan menossa parempaan suuntaan.
Ala-asteella minuakin kiusattiin, haukuttiin läskiksi. Ja kyllä seiskallakin sai niitä haukkuja kuunnella. Loppujen lopuksi, kiusaaminen on kuitenkin ehkä vahvistanut minua. Uskallan enemmän olla oma itseni ja järkyttää joskus muita teoillani. Esimerkiksi kun leikkautin hiukseni lyhyiksi, kuulin sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja. Mutta ei kukaan enää mitään puhu, kaikki ovat jo tottuneet. Ja pukeudunkin miten haluan, tykkään enemmän olla omaperäinen kuin kulkea massan mukana tai seurata muotia.
Sellaista selitystä.
|
|
Sarafina
Heir to the Throne
We came, we saw, we conquered.
Posts: 180
|
Post by Sarafina on May 3, 2013 19:57:38 GMT 2
Hmm, random-upittelija iskee taas salakavalasti vanhempiin keskusteluihin... Vitanin jutuista pari on minullekin tuttuja. Viime vuonna yksi kaverini viilteli myös, mutta minua alkoi huolestuttaa ja kerroin niin ikään koulukuraattorille, jonka kautta kaverini sai sitten apua ja on nykyään kohtuullisen iloinen tyyppi. Minullakin on ollut lyhyet hiukset, yli vuosi sitten. Vasta nyt tänä vuonna sain kuulla, että minusta oli jauhettu paljon selän takana osittain sen takia, ja osittain myös siksi, että samoihin aikoihin omaksuin musiikin myötä "glam rock"- tyylisen pukeutumisen. Huivit heilui käsissä ja tukka oli tupeerattu taivaisiin. Muistan vieläkin kaikki ne katseet kun koulun aulassa tupeerasin harjalla tukkaani aivan jäätäväksi pehkoksi. Heh-heh. Nykyään porukka on tottunut - jopa täällä - ja vaikka kuuntelen nykyään enemmän heviä, minua huudellaan hevariksi paljon vähemmän kuin silloin glämäri aikoina, hassua. Viime maanantaina joku valopää vaikutti luulevan, että Iron Maiden on takkini selässä tahattomasti ja koki velvollisuudekseen valaista minua siitä. Ihmiset ovat kyllä jänniä.
|
|