|
Post by Shenzi88 on Oct 27, 2005 18:25:51 GMT 2
|
|
Nika
Heir to the Throne
H?rifr?n tv?ttas..!
Posts: 179
|
Post by Nika on Oct 28, 2005 12:52:16 GMT 2
Olen myös huomannut tuon selvän ikäeron. Hmm.. Mitenköhän Rafiki tosiaan niin paljon myöhästyi..? En muista onko tästä jo maristu, mutta Kovun pitäisi olla selvästi vanhempi verrattuna Kiaraan. Niin ja kuinkahan vanhoja Timon ja Pumba oikein ovatkaan, kun vielä jaksavat porskuttaa, vaikka Kiara onkin jo miltei aikuinen? He jo Simban tavatessaan olivat paljon vanhenpia.. Mietinpähän vain..
|
|
|
Post by katikat on Oct 28, 2005 14:37:47 GMT 2
Olen myös huomannut tuon selvän ikäeron. Hmm.. Mitenköhän Rafiki tosiaan niin paljon myöhästyi..? En muista onko tästä jo maristu, mutta Kovun pitäisi olla selvästi vanhempi verrattuna Kiaraan. Niin ja kuinkahan vanhoja Timon ja Pumba oikein ovatkaan, kun vielä jaksavat porskuttaa, vaikka Kiara onkin jo miltei aikuinen? He jo Simban tavatessaan olivat paljon vanhenpia.. Mietinpähän vain.. Nimeomaan kun piiroshahmot eivät "vanhene" ikinä (peräti niille ei saisi tai voisi tapahtua mitään phempaa) Kun aatellaan sarjakuvia, sankarit ei koskaa loukkaannu, tai hahmot "jyrätään" ja seuraavassa ruudussa sitä ollaan jo tiptop-kunnossa mutta jos olisi näin, Timon ja Pumba olisivat ikäloppuja kummatkin talsimassa keppien kanssa Kiaran pentujen perässä seuraavaksi (kunhan pilailin!)
|
|
|
Post by Nafisa on Nov 11, 2012 17:45:50 GMT 2
Itsekin olen nauranut "ikinuorille" hahmoille LK:ssa. Rafiki on kohtalaisen vanha jo esitellessään vauva-Simbaa, mutta samanlainen vielä SP:n lopussa. Samoin Timon ja Pumba. Löysivät Simban pentuna ja pillittävät vielä SP:n lopussa tismalleen samannäköisinä, jos piirtäjien mokia ei oteta huomioon. Mutta enpä voisi kuvitella leffoja ilman heitä. :3 Tällaista minulla, eipä muuta.
|
|
|
Post by Talfasi on Nov 14, 2012 17:56:50 GMT 2
Hmm... Tämä on varmaan jo mainittu jossakin Pride Boardin syövereissä mutta juuri nyt tuli mieleen se että "pahisleijonilla" on tunnusmerkkinä myös jatkuvasti ulosvedetyt kynnet. Mietin että onko esmes Zira pakottanut jollakin ukaasilla laumansa pitämään ne kynnet näkyvillä 24/7. "Ne naskalit pysyvät sitten varpaiden ulkopuolella tai joutuu laulamaan I just can't wait to be king 10 kertaa." Something like that.
|
|
|
Post by Nafisa on Nov 15, 2012 14:10:17 GMT 2
Hmm... Tämä on varmaan jo mainittu jossakin Pride Boardin syövereissä mutta juuri nyt tuli mieleen se että "pahisleijonilla" on tunnusmerkkinä myös jatkuvasti ulosvedetyt kynnet. Mietin että onko esmes Zira pakottanut jollakin ukaasilla laumansa pitämään ne kynnet näkyvillä 24/7. "Ne naskalit pysyvät sitten varpaiden ulkopuolella tai joutuu laulamaan I just can't wait to be king 10 kertaa." Something like that. Haahaa Ihan mahdollista!
|
|
|
Post by Talfasi on Dec 2, 2012 17:32:02 GMT 2
Okei, tämäkin tekee mieli jakaa nyt kun tuli mieleen! Eräs ruotsalainen tuttava lähetti kerran kuvan jostakin suomalaisesta urheilijasta jolla on hieman LK-hengessä oleva logo käytössä. Huvitti kyllä kun sen ensimmäisen kerran näin - en tosin muista yhtään mikä on ko. tyypin laji. LK-juttuja voi kyllä välillä bongailla ihan mielenkiintoisista yhteyksistä. Siinä on joku päässyt harrastamaan hieman Simba-clipartin päälle värittämistä.
|
|
|
Post by Nafisa on Dec 6, 2012 19:45:59 GMT 2
Heh heh, mikä kuva! Olisiko laji ollut hiihtäminen/laskettelu? Asu viittaa vähän siihen.
|
|
|
Post by Talfasi on Dec 12, 2012 22:42:11 GMT 2
En tiedä olenko jo joskus kirjoittanut jotakin tähän suuntaan tänne boardille (eli siis tod. näk. olen!) mutta jotenkin ehdin miettiä hieman niitä muistoja mitä LK:n katselusta on joskus kauan sitten jäänyt ja ajattelin kirjoittaa ne puhtaaksi tähän ennen kuin unohdan koko asian ja lipsuva mieli siirtyy kuvittelemaan lämpimässä järvivedessä uiskentelua vesisateella. Mmm-m. Se olisikin mukavaa, paitsi jos alla on niljakas mutapohja.. ärrr... .. hetkinen, mihin jäinkään..? Niin! Leijonakuningas on aina ollut jotenkin erityinen, uniikki katselukokemus itselle. Olen pitänyt elokuvasta sitä katsellessani, mutta jotenkin omalla kohdallani etenkin alkuaikoina sain pienellä viivellä siitä aina jonkinlaisen jälkivaikutelman, eli esim. päivää myöhemmin elokuvan katsomisesta ajatukset olivat "Wow, se on muuten /todella/ hyvä elokuva..", joka johti sitten lähes pakottavaan innokkuuteen selata netistä LK-aiheista materiaalia ja etenkin etsiä muita leffan ystäviä joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Muistan myös aiheeseen liittyvän iloisen olon, omanlaisensa onnellisuuden tilan joka kutkutti miellyttävästi vatsanpohjasta. Uskoisin että se on.. fanittamista? Omalla kohdallani se vain on merkityksellistä sillä en ole mielestäni tuntenut samalla tavalla jostakin asiasta ennen enkä jälkeen TLK:n, ainakaan yhtä voimallisesti. Lisäksi muistan että pidin jostakin muusta leffasta samaan aikaan, ja kun näin TLK:n, pyrin aluksi välttelemään sen katsomista uudestaan, sillä jotenkin tiesin että se "pilaisi" kuvion siihen edelliseen elokuvaan. Olisikohan ollut joku Don Bluthin animaatio, en ole ihan varma. Kauaa ei kuitenkaan se pyrkimys kestänyt ja kävi juuri niin kuin aavistinkin ja TLK otti piikkipaikan suosikeissani. Oh noes. Väkersin myös TLK-aiheiset kotisivut (nykyään en enää osaa..), pelailin TLK-tekstiroolipelejä (onkohan niitä edes enää..) ja juttelin joillakin TLK-aiheisilla chat-sivuilla, ym. Nykyään käytän TLK tai 'fursona' kuvia silloin tällöin kuvakkeena eri yhteyksissä, jutskailen mielelläni leffasta ja pidän yhteyttä joihinkin netti(+IRL)kamuihin joita olen tavannut vain ja ainoastaan TLK:n ansiosta. Pride Boardille on myös hauska naputella juttuja edelleenkin! Mitä siis pyrin sanomaan? No, ehkäpä sen että TLK on asia jolla on ollut paljonkin merkitystä elämässäni, niin hassulta kun se voi asiaan vihkytymättömän korviin kuulostaa, ja se on edelleen asia jota arvostan ja vaalin. *lukee tekstin* Ahaa. Olipas sekava annos kirjoitusta. No, tässä siis pieni historiikki itsestäni. Voilá ja suoraan uunista! Grr. Ja nyt haluaisin uimaan. No, ei voi mitään.
|
|
|
Post by Nafisa on Dec 13, 2012 12:30:05 GMT 2
Vau, mikä teksti. Menin ihan sanattomaksi, varsinkin kun kokemuksesi olivat samanlaisia kuin omani! Minulla kaikki alkoi siis tammikuussa. Kävin katsomassa Leijonakuninkaan 3D:nä 25.1.2012. Raahasin silloin isäni ja siskoni mukaan, vaikka olisin ikäni puolesta voinut katsoa sen itsekin. Halusin vain valottaa heitä Disneyn parhaimmasta leffasta ja lisäksi porukalla oli kiva mennä. Eläydyin leffassa, kuten aina, täysillä ja aloin itkeä ensimmäistä kertaa Mufasan kuoleman aikana. Lisäksi kiinnitin huomiota repliikkeihin, joita en aiemmin ollut kuullut ollenkaan. No, seuraavana päivänä iski masennus ja Hakuna Matatan laulaminen. Mietin koko ajan leffan kohtauksia ja muuta siihen liittyvää. Matikantunnilla kuuntelin Hakuna Matataa ja tv-ohjelmista keksin yhtäläisyyksiä leffaan. Kävi sitten niin, että seuraavana päivänä sairastuin ja jäin kotiin. Kaivoin vanhan Leijonakuningas-videon kaapista ja katsoin sen kaksi kertaa. Sairastamisen aikana tuli katsottua se neljä kertaa. Aloin etsiä JY:tä netistä, mutta mistään ei siihen aikaan saanut. Nykyään huuto.netkin on täynnä kakkosia ja kolmosia, kyllä ajat nopeasti muuttuvat. Mutta siis... Onnistuin lainaamaan JY:n kaveriltani ja katsoin sen. Se herätti minussa entistä vahvemmat tunteet, tavallaan rakastin sitä leffaa heti. Katsoinkin sen viikonlopussa kahdeksan kertaa, kunnes tajusin, etten voi luopua siitä. Niin sitten ostin leffan kaveritani, onneksi hänelle asia sopi. Muuten olisin ollut pulassa. Kolmosen vuokrasin ja tykästyin siihenkin. Ostin sen jostain netistä ja sain piraatin kotiin! Myöhemmin onnistuin tilaamaan ihan aidon, kahden levyn setin. Keräsin myös kaikki T&P-elokuvat. Siitä tammikuusta alkoi siis unohtumaton vuosi Leijonakuninkaan kanssa, joka oli minulle niin vahva fanituksen kohde, että muut saivat lähteä listaltani. Koko listan valtasi Leijonakuningas. En oikeastaan koskaan uskonut alkavani fanittaa piirrettyä, mutta täytyy sanoa, että se on paras hehkutuksen kohde koskaan. Fanitus johti keräilyyn ja jatkotarinablogiin. Ja tietysti näille foorumeille, paras paikka kohdata lajitovereita. Pahoittelut pitkästä elämäntarinastani, jota olen varmaan nyt jauhanut riittämiin. Ja Talfasi, älä mene uimaan. Siellä on kylmä.
|
|
Nadra
Heir to the Throne
Posts: 131
|
Post by Nadra on Dec 13, 2012 13:24:00 GMT 2
Pelottavaa... Kun muistelen, miten LK:n fanittaminen minulla alkoi, "oireet" kuulostavat melko samoilta kuin teillä kahdella.
Näin ykkösen ensimmäistä kertaa muistaakseni 6-vuotiaana sairaalassa. Siitä jäi jotenkin omituinen olo... En ymmärtänyt tarinaa ihan kokonaan enkä varmaan katsonutkaan sitä ihan alusta loppuun, mutta jotenkin se... veti hiljaiseksi. Olo oli jotenkin tyhjä ja haikea. En osaa paremmin selittää...
Sitten n. vuosi myöhemmin, kun kakkonen ilmestyi, anelin äitiäni vuokraamaan sen. Siitä se sitten lähti. Leijonakuninkaasta tuli minulle jonkinlainen pakkomielle. Piirtelin leijonia, leikin Leijonakuningas-leikkejä, aloin haalia Leijonakuningas-tavaraa jne... En vain kerta kaikkiaan saanut Leijonakuningasta pois mielestäni.
Kun sitten monta vuotta myöhemmin meille kotiin tuli tietokone, alkoi netissä roikkuminen... Etsin tietoa Leijonakuninkaasta ja ihailin TLKFAA:ssa muiden fanitaidetta. Lopulta liityin TLKFAA:han itse ja aloin laittaa töherryksiäni sinne.
En kunnolla tiedä, mikä Leijonakuninkaassa vaikutti minuun niin suuresti. Olen monta kertaa yrittänyt "päästä irti" LK:n fanituksesta, mutta ei se koskaan ole onnistunut. Enää en edes yritä.
|
|
|
Post by Nafisa on Dec 13, 2012 15:55:52 GMT 2
Pakkomielle kuvaa minunkin suhdettani Leijonakuninkaaseen. Piirtelen itsekin leijonia, mutten ole vielä liittynyt TLKFAA:han, pitäisikö? Ehkä siellä voisi käväistä. Todennäköisesti piirroksiini kuitenkin törmää joko täällä tai Lea Halalelassa tai jatkotarinablogissani, jonka otsikon kuvan olen tehnyt itse. En todellakaan tahdo päästä irti Leijonakuninkaasta, joskus mietin murheellisena sitä päivää, jolloin fanitukseni lakkaa. Toivottavasti ei koskaan... EDIITTI: Jehna, mitä kirjoitusvirheitä löysinkään...
|
|
Nadra
Heir to the Throne
Posts: 131
|
Post by Nadra on Dec 13, 2012 16:39:41 GMT 2
Todennäköisesti piirroksiini kuitenkin törmää joko täällä tai Lea Halalelassa tai jatkotarinablogissani, jonka otsikon kuvan olen tehnyt itse. Hieno kuva! Olet muuten tosi hyvä kirjoittaja. Rupesin lukemaan juttujasi pari päivää sitten. Itsekin kirjoittelin nuorempana LK-tarinoita, mutta en koskaan laittanut niitä minnekään näytille. Nykyään en enää jaksa kirjoittaa...
|
|
|
Post by Talfasi on Dec 13, 2012 19:17:46 GMT 2
Mielenkiintoisia juttuja.. Jotenkin nuo TLK:n aiheuttamat olotilat ovat se erikoisin asia itselle, ja koen tunnistavani nuo asiat mitä olettekin maininneet niihin liittyen. Hitusen scaryä kyllä. Oikeastaan pähkinänkuoressa ainakin omalla kohdallani sanoisin että kyseessä on positiivinen asia ja elokuvasta jäävä lataus on/oli iloiseksi tekevää kaikkien ajatuksissa pyörivien mietteiden vuoksi. Ainoa pieni oikku asiassa vain on se että sitä piti purkaa lähes pakollisesti johonkin suuntaan, eli siis vaikka kaikenlaisia nettiaktiviteetteja tehden, piirtäen (itse en juurikaan tätä tosin tehnyt) ja toisten kanssa jutellen. Jotenkin näen että mikäli sitä fanittamisesta johtuvaa energiaa ei olisi päässyt ohjaamaan johonkin suuntaan, olisi varmaan tuntenut olonsa todella epämiellyttäväksi ja varmaan räjähtänyt sisältäpäin. Tuo on se merkittävin asia ainakin itselle, sillä en tosiaan ole kokenut vastaavaa mistään muusta yhteydestä kuin TLK:sta. Se lievä pakottava ja kutkuttava tunne, vaikkakin luonteeltaan positiivinen, on jotakin mikä on itselleni lähes vierasta muutoin. Melkein voisin kuvitella että elokuvaan on ympätty joitakin alitajuisia viestejä mitkä aiheuttavat sen... mutta vaikka näin olisikin, en usko että valittaisin. Tuo asia, että LK2 on ollut se käänteentekevä asia joillekin, on mielestäni myös kiintoisaa. On hyvä asia että tuo kakkonen ei ollut niitä ns. tusinajatko-osia vaan todella hyvä liitos alkuperäiseen elokuvaan. Siinä on hitusen erilainen, oma maailmansa ainakin mielestäni mutta jos siihen tykästyy ja myöhemmin vielä liittää alkuperäisen mukaan niin uskon että kokemus ei ainakaan ole vähäisempi. Jotakin TLK:ssa on, mutta itselle on vaikea osoittaa sitä suoraan ilmi. On vain kokonaisuus jossa omat pienet asiansa vetelevät niitä oikeita nyörejä, joten kysyttäessä olisi varmaan vastaukseni sisältö luokkaa "It was magic.". On jotenkin aina mukava huomata että on muitakin jotka ehkä ajattelevat samalla tavalla. Ja joo, uiminen ei ole kyllä /ihan/ korkealla listassa asioita joita lähitulevaisuudessa tekisin.
|
|
|
Post by Nafisa on Dec 16, 2012 11:19:43 GMT 2
Todennäköisesti piirroksiini kuitenkin törmää joko täällä tai Lea Halalelassa tai jatkotarinablogissani, jonka otsikon kuvan olen tehnyt itse. Hieno kuva! Olet muuten tosi hyvä kirjoittaja. Rupesin lukemaan juttujasi pari päivää sitten. Itsekin kirjoittelin nuorempana LK-tarinoita, mutta en koskaan laittanut niitä minnekään näytille. Nykyään en enää jaksa kirjoittaa... Mikä... Positiivinen yllätys! Mahtavaa että kävit blogillani, liity ihmeessä lukijaksi! Ja kiitos kehuista, tuo olikin sitten toinen kommentti tekstistäni sitten toukokuun. Alkoi luottamus omiin kirjoitustaitoihin jo vähän horjua, mutta tämä kommentti pelasti kaiken! Taidanpa jatkaa tarinaa piakkoin.
|
|