Post by panda on May 17, 2013 0:05:58 GMT 2
Hmm, random-upittelija iskee taas salakavalasti vanhempiin keskusteluihin...
Vitanin jutuista pari on minullekin tuttuja. Viime vuonna yksi kaverini viilteli myös, mutta minua alkoi huolestuttaa ja kerroin niin ikään koulukuraattorille, jonka kautta kaverini sai sitten apua ja on nykyään kohtuullisen iloinen tyyppi.
Viestistäsi on jo jonkinverran aikaa, joten kaipa minäkin olen nyt random-upittelija, haha.
Tuo viiltely on ikävä homma, tosi ikävä. Samoin kaikenlainen itsensä satuttaminen muutenkin, ei kai sellainen kuulu terveen ihmisen elämään. Miten se terve ihminen sitten määritelläänkään.
Itse olin koulukiusattu tosi monta vuotta, ja kun en osannut käsitellä asiaa kunnolla enkä hakea apua, päädyin harrastamaan tuota viiltelyä aika usein. 15 tai 16 vuoden iässä viiltelyyn vaikutti myös erään todella läheisen ihmisen vakava, parantumaton sairaus ja hidas kuolema. Viiltely oli samaa aikaa pakotie ahdistuksesta ja samaa aikaa rankaisu itseä kohtaan. Ja siihen oikeasti jää koukkuun, eli koskaan ei kannattaisi aloittaa. Oikeastaan edelleen se käväisee välillä mielessä vaikkei mikään harmittaisikaan niin paljoa, olenkohan jotenkin jälkeenjäänyt...? No jaa. Kavereille lupasin että se on loppu nyt, mutta oikeasti viime kerrasta on ehkä kuukausi. Tuhma ja tyhmä minä. Sitäpaitsi viime kertainen olisi saattanut tarvita tikkausta.
Minusta on aina ikävä kuulla jos jotakuta haukutaan tai kiusataan tai jotain muuta vastaavaa, mutta onneks te, Vitani ja Sarafina, olette päässeet ilmeisesti siitä yli. Vähän sellaisen käsityksen sain.
Minuakin kiusaaminen on osittain vahvistanut, mutta se silti vaikuttaa edelleen elämääni enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti (kenties kiusaaminen ei koskaan voi vaikuttaa positiivisesti). Vanhoja kiusaajia on ihan järkyttävää nähdä. Monet niistä asuvat tai liikkuvat samoilla alueilla kuin minä.
Viimeksi törmäsin siihen "pahimpaan kiusaajaan". Päässäni pyöri vaikka mitä, menenkö hakkaamaan vai huutamaan ja vaikka kuristamaan. Lopulta päädyin vaan tuijottelemaan maahan hänen kulkiessa ohi. Kaverini huomasi myöhemmin että tämä idiootti nauroi kävellessään ohitseni.
Bussissa näihin ääliöihin myös törmää usein, ja jos näin käy menen aina istumaan mahdollisimman kauas. Se on ehkä typerää, mutten voi itselleni mitään. Minua ärsyttää kun käyttäydyn vieläkin samoin kuin vuosia sitten; olen vaan hiljaa, katson pois päin ja häivyn paikalta.
Pari päivä sitten kävi oikeasti vähän sääliksi yhtä tyttöä. Olin menossa bussipysäkille ja pysäkillä istui ikäiseni tyttö. Hän oli aivan saman näköinen kuin yksi kiusaajistani. Katsoin häntä tooosi murhaavasti ja halveksivasti, kunnes huomasin että hän on joku ihan muu. Raukka varmaan ihmetteli käytöstäni ja piti minua ihan häiriintyneenä.
Apua miten metrinen viesti taas.